Askeleeni minua eteenpäin veivät.
Maailmani olin kohtaamassa,
auringonlaskussa,
aamunkoitossa.
Hahmo jo mua odotti saapuvaksi
porteille
Manalan, Kiirastulen, taivahan.
Kultaa olivat hänen kovat kasvonsa,
harmaat,
iän näivettämät
Nyrkknsä hän oli kohottanut,
siellä se pysyi, valtikkaansa
piteli
vasemmallaan
Viimein kyyneleitäni en enää hillinnyt,
perille olin pässsyt
Polvilleni lankesin,
hänen kenkänsä kastelin
rakastavan alamaisen kyyneleilläin
Viimein olin hänen tykönsä tullut,
hänen silmänsä minua katseella
kovalla hellivät
Viimein sen ymmärsin, mitä
oli kuninkaani kerran laulanut,
liika rakkaus vie kansan hautahan,
liika rakkaus tappaa.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kuva-arvoitus
Jos keksit, mitä nuo esittävät, niin voit sanoa olevasi melko taitava kuva-arvoituksissa. Jos en tietäisi, mitä ne esittävät, en varmaankaan itse osaisi veikata.
Lista
Suositeltavia kirjoja ja kirjailijoita:
- Isaac B. Singer
- Lupakirja
- Johanna Sinisalo
- Ennen päivänlaskua ei voi
- Antoine de Saint-Exupéry
- Pikku Prinssi
- Maaria Lappalainen
- Omistettu
- Eino Leino
- Sulle laulan neiti Kesäheinä
Sekä musiikkia:
- Enya: Perfect Panpipes, Performed by Guillermo Sanchez
- Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
- James Blunt: All The Lost Souls
- Andrea Bocelli: Romanza
- Isaac B. Singer
- Lupakirja
- Johanna Sinisalo
- Ennen päivänlaskua ei voi
- Antoine de Saint-Exupéry
- Pikku Prinssi
- Maaria Lappalainen
- Omistettu
- Eino Leino
- Sulle laulan neiti Kesäheinä
Sekä musiikkia:
- Enya: Perfect Panpipes, Performed by Guillermo Sanchez
- Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
- James Blunt: All The Lost Souls
- Andrea Bocelli: Romanza
Multaa
Mullan haju
Lapion ääni hajua vasten
Ihmisten ilmeet,
heidän mustat vaatteensa
Mikä siinä on?
Herkkä ja hento varsi.
Mitä sillä tehdään?
Taivas. Sininen, luottamuksen väri.
Voiko kuitenkaan?
Mitä jos tapahtuu jotain muuta?
Kuka ottaa vastuun?
Multa kohahtaa, kun sitä kaivetaan.
Se muuttuu.
Heikko.
Vahva,
mutta mikä?
Lapion ääni hajua vasten
Ihmisten ilmeet,
heidän mustat vaatteensa
Mikä siinä on?
Herkkä ja hento varsi.
Mitä sillä tehdään?
Taivas. Sininen, luottamuksen väri.
Voiko kuitenkaan?
Mitä jos tapahtuu jotain muuta?
Kuka ottaa vastuun?
Multa kohahtaa, kun sitä kaivetaan.
Se muuttuu.
Heikko.
Vahva,
mutta mikä?
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Ankkalampi
Tämä kuva tuo minulle mieleen jonkin tummasävyisen elokuvan, vaikka itse sanonkin. Otin sen eileniltaisella pyöräkierroksellani ja muokkailin sitä hiukan myöhemmin.Valokuvaaminen on saanut minut taas innostumaan. Aion sijoittaa digijärkkäriin heti kun se on mahdollista, tarkoituksena olisi hankkia Nikonin D5000.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Kaikkea
Heinäkuu on rullannut liikkeelle ihan mallikkaasti, Hangossa on kuuma ja 4. päivä lähden Suomenlinnaan muiden Risingin ihmisten kanssa. 10. päivä olisi tarkoitus mennä Finnconiin. Se on vielä epävarmaa, mutta ehkäpä...
Heinäkuun loppupuolella onkin sitten Hangossa miitti. Sen jälkeen on muutama päivä vapaata ja sitten lähdetään Etapille Naumiin. Loppu loma on löhöilyä.
Minua huolestuttaa Odysseuksen lukeminen. Se on edennyt vasta sivulle 146, ja minulla on enää puolitoista kuukautta aikaa lukea sitä. Sen lisäksi harmittaa, kun ei voi muuta lukea. No, ei voi mitään.
Tänään ostin Tammisaaren kirjaston poistopöydältä neljälläkymmenellä sentillä Jules Vernen kaksiosaisen Kapteeni Grant-teoksen. Sen jälkeen olin menossa snägärille, mutta huomasin, että olin saanut kymmenestä eurosta takaisin vain 4,60. Ei muuta kuin takaisin kirjastoon ja siellä sain käteeni puuttuvan vitosen. Sen jälkeen snägäriltä ostettiin pyttipannu munan kanssa, joka mentiin syömään kotiin. Niin rasvaista, mutta samalla niin syötävän hyvää. Kyllä se rasva ihmisiä houkuttaa, on varmaan jokin alkukantainen vaisto ja aivot sitten...
Nyt olen kotona ja olen kirjoittanut ensimmäisen version kirjoituskilpailun novellista mustekynällä. Minulla on kaksi Word-ikkunaa auki, toinen on romaanini Tuulen jäljet (Huom! työnimi) ja Fachanilainen Odysseus. Kirjoitan vain ensimmmäistä, mutta pidän kuitenkin jälkimmäisenkin avoinna.
Luin eilen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin. Oli aika hellyyttävä kirja. Se sai jopa minut vuodattamaan pari kyyneltä lopussa ja sen ansiosta annoinkin sille viisi tähteä Risingin tietokannassa.
Sanoja olen keräillyt, samoin sitaatteja. Olen ihastunut myös Edgar Allan Poen novelliin William Wilson.
Eipä tässä muuta. Yleiskatsaus oli siinä.
Nähdään taas,
terveisin,
The Man In Black
Heinäkuun loppupuolella onkin sitten Hangossa miitti. Sen jälkeen on muutama päivä vapaata ja sitten lähdetään Etapille Naumiin. Loppu loma on löhöilyä.
Minua huolestuttaa Odysseuksen lukeminen. Se on edennyt vasta sivulle 146, ja minulla on enää puolitoista kuukautta aikaa lukea sitä. Sen lisäksi harmittaa, kun ei voi muuta lukea. No, ei voi mitään.
Tänään ostin Tammisaaren kirjaston poistopöydältä neljälläkymmenellä sentillä Jules Vernen kaksiosaisen Kapteeni Grant-teoksen. Sen jälkeen olin menossa snägärille, mutta huomasin, että olin saanut kymmenestä eurosta takaisin vain 4,60. Ei muuta kuin takaisin kirjastoon ja siellä sain käteeni puuttuvan vitosen. Sen jälkeen snägäriltä ostettiin pyttipannu munan kanssa, joka mentiin syömään kotiin. Niin rasvaista, mutta samalla niin syötävän hyvää. Kyllä se rasva ihmisiä houkuttaa, on varmaan jokin alkukantainen vaisto ja aivot sitten...
Nyt olen kotona ja olen kirjoittanut ensimmäisen version kirjoituskilpailun novellista mustekynällä. Minulla on kaksi Word-ikkunaa auki, toinen on romaanini Tuulen jäljet (Huom! työnimi) ja Fachanilainen Odysseus. Kirjoitan vain ensimmmäistä, mutta pidän kuitenkin jälkimmäisenkin avoinna.
Luin eilen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin. Oli aika hellyyttävä kirja. Se sai jopa minut vuodattamaan pari kyyneltä lopussa ja sen ansiosta annoinkin sille viisi tähteä Risingin tietokannassa.
Sanoja olen keräillyt, samoin sitaatteja. Olen ihastunut myös Edgar Allan Poen novelliin William Wilson.
Eipä tässä muuta. Yleiskatsaus oli siinä.
Nähdään taas,
terveisin,
The Man In Black
Kirjoituskilpailu
Hangon kirjasto järjesti sitten tänäkin vuonna kirjoituskilpailun. Tällä kertaa aiheena on joko "Saga-karhun tarinat" tai "Kirjastosauruksen kauhutarinat".
Minä valitsin jälkimmäisen, ja ensimmäinen versio on kirjoitettu mustekynällä seitsemälle A4-liuskalle. Ne muhivat nyt ainakin viikon verran tietokonepöytänäni käyttämän pulpetin sisällä. Sen jälkeen aion kirjoittaa sen koneelle ja muokkailla sitä siinä samalla. Välissä luen kauhua, kuten Edgar Allan Poeta ja H. P. Lovecraftia.
Novellista tuli raaka, makaaberi ja brutaali. Siinä esiintyy kannibalismia, mutta minkäs voit. Raaka mielikuvitukseni lensi tätä kirjoitettaessa.
Viime vuonna voitin kilpailun novellilla "Novelli murhasta, eli kuinka komisario Somersalo saapui kaupunkiin". Aiheena oli "Murha Hangon kirjastossa", mutta sen varmaan käsititte itsekin jo.
Minun pitäisi kait päivittää blogiani useammin, että joku viitsisi vilkaista sitä. Harmittaa kun kukaan ei käy täällä. Siitä ei ainakaan jää jälkiä.
Minä valitsin jälkimmäisen, ja ensimmäinen versio on kirjoitettu mustekynällä seitsemälle A4-liuskalle. Ne muhivat nyt ainakin viikon verran tietokonepöytänäni käyttämän pulpetin sisällä. Sen jälkeen aion kirjoittaa sen koneelle ja muokkailla sitä siinä samalla. Välissä luen kauhua, kuten Edgar Allan Poeta ja H. P. Lovecraftia.
Novellista tuli raaka, makaaberi ja brutaali. Siinä esiintyy kannibalismia, mutta minkäs voit. Raaka mielikuvitukseni lensi tätä kirjoitettaessa.
Viime vuonna voitin kilpailun novellilla "Novelli murhasta, eli kuinka komisario Somersalo saapui kaupunkiin". Aiheena oli "Murha Hangon kirjastossa", mutta sen varmaan käsititte itsekin jo.
Minun pitäisi kait päivittää blogiani useammin, että joku viitsisi vilkaista sitä. Harmittaa kun kukaan ei käy täällä. Siitä ei ainakaan jää jälkiä.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Yleisluontoisesti
Tämä päivä on ollut jokseenkin pätevä noin yleisilmeisesti. Hankin jälleen pari kirjaa iltatorilta, kirjoitin romaaniani sekä Fachanilaista Odysseusta ja nyt yritän valvoa tämän yön. En tiedä viitsinkö tai jaksanko, mutta aion kirjoittaa Yöaiheeseen.
Tällä hetkellä kuuntelen Brian Mayn tulkintaa kappaleesta Too Much Love Will Kill You. Hieno kappale, mutta tuntuu, kuin Mayn ääni ei aina riittäisi joihinkin kohtiin. Sitä vasten Pavarotin ja Mercuryn yhteispelillä tästä laulusta tuli aika mahtava soppa.
Join vähän aikaa sitten loppuun jo jäähtyneen vadelmateeni. Se maistui paremmalta niin, sillä vadelmateen maku oli liian voimakas jollain tavalla kun se oli lämmintä. Saksasta tuotu tuote, en tiedä, millaista teetä siellä tehdään.
Jaaha, nyt vaihdoin kappaleen U2:n With Or Without You. Sekin on ihan hieno kappale, ainoa minkä tiedän kunnolla tältä bändiltä.
Fachanilainen Odysseukseni on edistynyt hyvin, se on kokonaisuudessaan luettavissa Risingilla. Pistän kuitenkin viidennen kappaleen tänne.
5
Jaa joko se on aamu minä niin haluaisin vielä nukkua mutta pakko kai se on nousta ylös työt eivät työskentele itsestään mutta kyllä minulla onkin kauhea työ miten minä jaksan siellä herra Allan Lindberg telakkajohtaja se työ saa minun pääni pyörälle mokoma on hektisempi kuin Marien munuaiskeitto ja se sentään on jotain siitä keitosta joutuu viikoksi sairaalaan ja minulla ei ole aikaa olla sairaalassa täytyy mennä töihin mutta ensin kuppi kahvia, voi ei kahvi on loppu täytyy mennä hakemaan lisää lähikaupasta takki vain päälle ja pari lanttia se riittää puoleen kiloon sillä pärjää tämän päivän muutkin ovat kauheita kahvijuoppoja ja portti sanoo kiik kaak, miksi se ei sano kaak kiik koska se on totuttautunut sanomaan kiik kaak miksi minä tällaista ajattelen on tärkeämpää tehtävää hae nyt se kahvi ja sitten hae komerosta housusi ja kenkäsi on aika lähteä töihin no niin kauppa on tässä kahvipapuja siis puoli kiloa mikä on noin naulan verran vähän enemmän mutta mitäpä siitä naula kahvipapuja kiitos ja tässä maksu teille hyvä mies hanki sillä itsellesi portto tai pari saatanan himopanija ohhoh onneksi en sanonut tuota ääneen olisi tullut turpiin ja porttikielto no onhan tässä kaupungissa paljon pikkukioskeja hyvää kahvia saa kaikista mutta nyt ollaan taas ulkona brr inhottava ilma kröh kröh ei tee hyvää kurkulle no tuossa talo onkin ja ovi kiinni kahvinkeitin on pannulla valmiina sinne meni pavut ja liekki päälle ja takki pois pokki tais hehe pikku sanaleikki ja sitten mitä pitikään tänään tehdä ai niin kello kahdelta seminaari kolmelta laivanvarustuksen pitäisi päättyä mutta sitten on aika pakata mukaan kaikki muu tilpehööri ja siinähän kestää no se kumma jätkä Vallinan voi odottaa hiukan aikaa mutta mitä minä saan palkaksi kuhnimisesta ympäri korvia mikäli siis saan pitää työni no sitä murehditaan myöhemmin ja juu sellainen lista pitäisi päivän töistä tehdä kas siinähän on paperia ja tuossa kynä erinomaista ensimmäisenä siis hoidetaan alta se seminaari työläisten johtajien kanssa se on jo kymmeneltä pitääpä pistää vähitellen vauhtia kello on yhdeksän ja minua väsyttää seuraavana on sitten laivanvarustuksen tarkkailua vanhan Tedin seurassa kunnon mies se Teddy hankki tosin itselleen ramman jalan New Yorkissa ja seuraavana on seminaari kahdelta se kestää tunnin kolmelta samassa rakennuksessa on raporttien jako ja sitten on vuorossa lähtö uudestaan laivanvarustamolle katsomaan miten työ on edistynyt sitten aletaan pakkailla tieteellistä tilpehööriä miksiköhän ne menevät Suurille Vuorille kirottu paikka minä sanon mutta omapa on asiansa ja illalla on sitten kastajaisjuhlat joiden jälkeen Vallinan lähtee aamulla tietenkin krapulassa kohti vuoria hänellä on kuulemma mukanaan orjapoika Medinasta varsin kiehtovaa osaakohan hän cardiffia no eiköhän se selviä oho pannu viheltää no niin kahvia kuppiin aah kun tekee hyvää vaikka polttaakin suuta piristää kummasti ei väsytä enää kauan ei tumman kahvin voittanutta jaaha kello on noin paljon täytyypä pukeutua AAAAHHHH KITALAKEA POLTTAA KAHVI APUAA vesi vilvoittaa ja nyt mennään pistämään päälle liituraitaa hankitaanpa oikein hienoa sellaista oopperailtaan joskus ja viedään Elly sinne myös pikku Chrisinsä kanssa mikäs sen mukavampaa kuherteleva nuoripari sulattaa sydämeni onneksi se ei näy ulospäin aah rakkaus on jotain mitä jotain mitä ja siinähän ovatkin minun kenkäni ja tuossa housuni nopeasti vain jalkaan mitäs näissä on taskuissa ahaa punnan kolikko ehkä sillä saa voileivän jostain jos jokin paikka on auki kyllä muuten saisi on kovasti nälkä muttei aikaa syödä täällä hankin jostain kinkkuleivän miten minun tekeekään mieleni käristettyä munuaista ehkä Bertha voi tehdä sitä huomenna ja toivon että sitä saa paljon on niin herkullista lihaa se munuainen vaikka jotkut sanovat sitä iljettäväksi ei ole minun ongelmani mutta heidän on kyllä ja jos minä sen heille sanon tulee turpiin mutta entäpä sitten se suudelma minkä sain siltä yhdeltä sanoin että anna tulla vain sanoin kyllä tahdon oi kyllä vaan entäpä jos olisinkin sanonut ei siltäkin naiselta olisi tullut turpiin ja huomenna minun on taas herättävä kukonlaulun aikaan mikä päivä siitä tuleekaan onneksi on munuaisia ja sitten kun on tarpeeksi rahaa, minä sanoudun irti työstäni ja ryhdyn yrittäjäksi onneksi portti oli auki olisi kestänyt avata se ja nyt tuosta käännytään kulman taakse pian ollaan seminaarissa leipä jäi tällä kertaa saamatta no pari tuntia tyhjin vatsoin ei tapa ellei sitä itse aiheuta ja kohta tahtoisin hankkia baklavamunkin tahdon todellakin tahdon tahdon tahdon pitkä lista tahtoja ja sitten huomenna onkin jo aika lopettaa tahtominen ja tehdä jotain sen eteen mikäs tuolla siintää ai se oli pulu no nyt ollaan seminaarissa nähdään illalla nähdään kyllä oi kyllä ja näkemiin kunnes kohdataan.
P. S. Tämä on pisin lause mitä olen koskaan kirjoittanut.
Tällä hetkellä kuuntelen Brian Mayn tulkintaa kappaleesta Too Much Love Will Kill You. Hieno kappale, mutta tuntuu, kuin Mayn ääni ei aina riittäisi joihinkin kohtiin. Sitä vasten Pavarotin ja Mercuryn yhteispelillä tästä laulusta tuli aika mahtava soppa.
Join vähän aikaa sitten loppuun jo jäähtyneen vadelmateeni. Se maistui paremmalta niin, sillä vadelmateen maku oli liian voimakas jollain tavalla kun se oli lämmintä. Saksasta tuotu tuote, en tiedä, millaista teetä siellä tehdään.
Jaaha, nyt vaihdoin kappaleen U2:n With Or Without You. Sekin on ihan hieno kappale, ainoa minkä tiedän kunnolla tältä bändiltä.
Fachanilainen Odysseukseni on edistynyt hyvin, se on kokonaisuudessaan luettavissa Risingilla. Pistän kuitenkin viidennen kappaleen tänne.
5
Jaa joko se on aamu minä niin haluaisin vielä nukkua mutta pakko kai se on nousta ylös työt eivät työskentele itsestään mutta kyllä minulla onkin kauhea työ miten minä jaksan siellä herra Allan Lindberg telakkajohtaja se työ saa minun pääni pyörälle mokoma on hektisempi kuin Marien munuaiskeitto ja se sentään on jotain siitä keitosta joutuu viikoksi sairaalaan ja minulla ei ole aikaa olla sairaalassa täytyy mennä töihin mutta ensin kuppi kahvia, voi ei kahvi on loppu täytyy mennä hakemaan lisää lähikaupasta takki vain päälle ja pari lanttia se riittää puoleen kiloon sillä pärjää tämän päivän muutkin ovat kauheita kahvijuoppoja ja portti sanoo kiik kaak, miksi se ei sano kaak kiik koska se on totuttautunut sanomaan kiik kaak miksi minä tällaista ajattelen on tärkeämpää tehtävää hae nyt se kahvi ja sitten hae komerosta housusi ja kenkäsi on aika lähteä töihin no niin kauppa on tässä kahvipapuja siis puoli kiloa mikä on noin naulan verran vähän enemmän mutta mitäpä siitä naula kahvipapuja kiitos ja tässä maksu teille hyvä mies hanki sillä itsellesi portto tai pari saatanan himopanija ohhoh onneksi en sanonut tuota ääneen olisi tullut turpiin ja porttikielto no onhan tässä kaupungissa paljon pikkukioskeja hyvää kahvia saa kaikista mutta nyt ollaan taas ulkona brr inhottava ilma kröh kröh ei tee hyvää kurkulle no tuossa talo onkin ja ovi kiinni kahvinkeitin on pannulla valmiina sinne meni pavut ja liekki päälle ja takki pois pokki tais hehe pikku sanaleikki ja sitten mitä pitikään tänään tehdä ai niin kello kahdelta seminaari kolmelta laivanvarustuksen pitäisi päättyä mutta sitten on aika pakata mukaan kaikki muu tilpehööri ja siinähän kestää no se kumma jätkä Vallinan voi odottaa hiukan aikaa mutta mitä minä saan palkaksi kuhnimisesta ympäri korvia mikäli siis saan pitää työni no sitä murehditaan myöhemmin ja juu sellainen lista pitäisi päivän töistä tehdä kas siinähän on paperia ja tuossa kynä erinomaista ensimmäisenä siis hoidetaan alta se seminaari työläisten johtajien kanssa se on jo kymmeneltä pitääpä pistää vähitellen vauhtia kello on yhdeksän ja minua väsyttää seuraavana on sitten laivanvarustuksen tarkkailua vanhan Tedin seurassa kunnon mies se Teddy hankki tosin itselleen ramman jalan New Yorkissa ja seuraavana on seminaari kahdelta se kestää tunnin kolmelta samassa rakennuksessa on raporttien jako ja sitten on vuorossa lähtö uudestaan laivanvarustamolle katsomaan miten työ on edistynyt sitten aletaan pakkailla tieteellistä tilpehööriä miksiköhän ne menevät Suurille Vuorille kirottu paikka minä sanon mutta omapa on asiansa ja illalla on sitten kastajaisjuhlat joiden jälkeen Vallinan lähtee aamulla tietenkin krapulassa kohti vuoria hänellä on kuulemma mukanaan orjapoika Medinasta varsin kiehtovaa osaakohan hän cardiffia no eiköhän se selviä oho pannu viheltää no niin kahvia kuppiin aah kun tekee hyvää vaikka polttaakin suuta piristää kummasti ei väsytä enää kauan ei tumman kahvin voittanutta jaaha kello on noin paljon täytyypä pukeutua AAAAHHHH KITALAKEA POLTTAA KAHVI APUAA vesi vilvoittaa ja nyt mennään pistämään päälle liituraitaa hankitaanpa oikein hienoa sellaista oopperailtaan joskus ja viedään Elly sinne myös pikku Chrisinsä kanssa mikäs sen mukavampaa kuherteleva nuoripari sulattaa sydämeni onneksi se ei näy ulospäin aah rakkaus on jotain mitä jotain mitä ja siinähän ovatkin minun kenkäni ja tuossa housuni nopeasti vain jalkaan mitäs näissä on taskuissa ahaa punnan kolikko ehkä sillä saa voileivän jostain jos jokin paikka on auki kyllä muuten saisi on kovasti nälkä muttei aikaa syödä täällä hankin jostain kinkkuleivän miten minun tekeekään mieleni käristettyä munuaista ehkä Bertha voi tehdä sitä huomenna ja toivon että sitä saa paljon on niin herkullista lihaa se munuainen vaikka jotkut sanovat sitä iljettäväksi ei ole minun ongelmani mutta heidän on kyllä ja jos minä sen heille sanon tulee turpiin mutta entäpä sitten se suudelma minkä sain siltä yhdeltä sanoin että anna tulla vain sanoin kyllä tahdon oi kyllä vaan entäpä jos olisinkin sanonut ei siltäkin naiselta olisi tullut turpiin ja huomenna minun on taas herättävä kukonlaulun aikaan mikä päivä siitä tuleekaan onneksi on munuaisia ja sitten kun on tarpeeksi rahaa, minä sanoudun irti työstäni ja ryhdyn yrittäjäksi onneksi portti oli auki olisi kestänyt avata se ja nyt tuosta käännytään kulman taakse pian ollaan seminaarissa leipä jäi tällä kertaa saamatta no pari tuntia tyhjin vatsoin ei tapa ellei sitä itse aiheuta ja kohta tahtoisin hankkia baklavamunkin tahdon todellakin tahdon tahdon tahdon pitkä lista tahtoja ja sitten huomenna onkin jo aika lopettaa tahtominen ja tehdä jotain sen eteen mikäs tuolla siintää ai se oli pulu no nyt ollaan seminaarissa nähdään illalla nähdään kyllä oi kyllä ja näkemiin kunnes kohdataan.
P. S. Tämä on pisin lause mitä olen koskaan kirjoittanut.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Kirjoittamisesta
Kirjoitan pienoisromaania, Fachanilaista Odysseusta. Olen jo vähän aikaa suunnitellut tällaista kokeilevaa pienoisromaania, ja eilen kävin siihen käsiksi.
Tarina alkaa melko lailla James Joycen hengessä:
Komea, tynnyrinomainen Curys Vallinan tuli alas tähtitornistaan, kädessään tarjotin, jonka päälle oli aseteltu voileipiä, teetä, pekonia, munaa ja tuoremehua. Hän kuunteli radiolähetystä kaupungin kaiuttimista siunatessaan puutarhansa, hedelmättömät maat, kalpeat vuoret ja Suuren Reitin.
Mutta sen jälkeen se lähtee omille teilleen. Ponnistelin tarinaan kolmasosasivun mittaisen lauseen, sekin Joycelta apinoitu:
Tohtori Vallinanin palvelija oli Medinasta ryöstetty arabipoika Moussa, sulttaani Muhammad Kheir-al-Dinin nuorin ja vähäisin poika, Saharan Tuuleksi kutsuttu, äitinsä parhaana palvelijana tunnettu poika, joka nyt palveli arvoisaa historian, maantieteen ja geologian dosenttia, tohtori Vallinania, joka vapaa-aikanaan harrasti kirjallisuutta ja kasvitiedettä ja oli yksi Cardiffin liikkuvan kaivoskaupungin oppineimpia miehiä, ja joka aamu hän kuunteli Cardiffin suojelusjumalan, Wamukin messun, jonka toimitti kansalaisten korviin Royal Radio, ja sieltä kuului myös Moussan niin rakastamaa 1900-luvun rockmusiikkia, kuolemattomia nimiä, Queenia, Metallicaa, Janis Joplinia, oi mikä kaanon, ei sen veroista ollut edes rukouskutsu, jota hän ei ollut kuullut enää kolmeen vuoteen, voi kuinka hän kaipasikaan sitä viiden rukouksen säännöllisyyttä, joka oli täyttänyt kaksitoista vuotta hänen elämänsä jokaisen päivän, mutta se oli nyt loppu, voi mikä suru hänen sisimmässään kytikään, mutta hänen mielitiettynsä Anna ei saanut nähdä hänen kyyneliään, ei rakas Anna, sinä et saa nähdä minun itkevän, oi Anna, ja nyt on jatkettava tohtori Vallinanin palvelua, näkemiin taas, kohdataan tänä iltana, voi Anna.
Tämä pienoisromaani siis kertoo ihmisten elämästä scifistisessä Cardiffin kaivoskaupungissa yhden päivän ajan. Vuosi on muutama sata vuotta meidän ajastamme eteenpäin, mutta maisema on toisenlainen. Kaupungin tyyli on kuin Philip Reeven kirjoista matkittu, mutta ympäristö on kuin 1900-luvulla. Aivan niin kuin Joycen Odysseuksessa. Ja niin kuin Joycekin, ilmennän elämän monimuotoisuutta vaihtelemalla kirjoitustyyliä, näytelmätyylisestä kirjoituksesta asiatekstiseen.
Näin olen suunnitellut, ja lisää tulen kertomaan, kun olen saanut lisää kirjoitettua.
Tarina alkaa melko lailla James Joycen hengessä:
Komea, tynnyrinomainen Curys Vallinan tuli alas tähtitornistaan, kädessään tarjotin, jonka päälle oli aseteltu voileipiä, teetä, pekonia, munaa ja tuoremehua. Hän kuunteli radiolähetystä kaupungin kaiuttimista siunatessaan puutarhansa, hedelmättömät maat, kalpeat vuoret ja Suuren Reitin.
Mutta sen jälkeen se lähtee omille teilleen. Ponnistelin tarinaan kolmasosasivun mittaisen lauseen, sekin Joycelta apinoitu:
Tohtori Vallinanin palvelija oli Medinasta ryöstetty arabipoika Moussa, sulttaani Muhammad Kheir-al-Dinin nuorin ja vähäisin poika, Saharan Tuuleksi kutsuttu, äitinsä parhaana palvelijana tunnettu poika, joka nyt palveli arvoisaa historian, maantieteen ja geologian dosenttia, tohtori Vallinania, joka vapaa-aikanaan harrasti kirjallisuutta ja kasvitiedettä ja oli yksi Cardiffin liikkuvan kaivoskaupungin oppineimpia miehiä, ja joka aamu hän kuunteli Cardiffin suojelusjumalan, Wamukin messun, jonka toimitti kansalaisten korviin Royal Radio, ja sieltä kuului myös Moussan niin rakastamaa 1900-luvun rockmusiikkia, kuolemattomia nimiä, Queenia, Metallicaa, Janis Joplinia, oi mikä kaanon, ei sen veroista ollut edes rukouskutsu, jota hän ei ollut kuullut enää kolmeen vuoteen, voi kuinka hän kaipasikaan sitä viiden rukouksen säännöllisyyttä, joka oli täyttänyt kaksitoista vuotta hänen elämänsä jokaisen päivän, mutta se oli nyt loppu, voi mikä suru hänen sisimmässään kytikään, mutta hänen mielitiettynsä Anna ei saanut nähdä hänen kyyneliään, ei rakas Anna, sinä et saa nähdä minun itkevän, oi Anna, ja nyt on jatkettava tohtori Vallinanin palvelua, näkemiin taas, kohdataan tänä iltana, voi Anna.
Tämä pienoisromaani siis kertoo ihmisten elämästä scifistisessä Cardiffin kaivoskaupungissa yhden päivän ajan. Vuosi on muutama sata vuotta meidän ajastamme eteenpäin, mutta maisema on toisenlainen. Kaupungin tyyli on kuin Philip Reeven kirjoista matkittu, mutta ympäristö on kuin 1900-luvulla. Aivan niin kuin Joycen Odysseuksessa. Ja niin kuin Joycekin, ilmennän elämän monimuotoisuutta vaihtelemalla kirjoitustyyliä, näytelmätyylisestä kirjoituksesta asiatekstiseen.
Näin olen suunnitellut, ja lisää tulen kertomaan, kun olen saanut lisää kirjoitettua.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Harrastuksista, osa II
Eräs toinen harrastukseni on valokuvaus. Tässä on kuva kotitalomme pihalta, jonka otin maaten nurmikolla kuistin vieressä. Ajattelin kuvakulman olevan sopiva ja saaden tuon leludinon näyttämään pelottavammalta.
perjantai 1. toukokuuta 2009
Harrastuksista
Yksi harrastukseni on sanojen keräily. Olen aloittanut sen vasta äsken, ja idean alkaa harrastamaan niiden keräilyä sain James Joycen Odysseuksen alkusivuilta. James Joyce itsekin oli keräillyt sanoja. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä alkaa harrastaa jotain asiaa, jos kuuluisa, kultturellisesti merkittävä kirjailijakin on harrastanut sitä? Mitä häh?
No, joka tapauksessa, kun ilmotin asiasta koulutovereilleni, he pitivät minua sekopäänä. Eräskin tyttö sanoi, että: "[Minä], sinulta se ei ole ollenkaan outoa." Minua pidetäänkin koulussa outona, käyttäymiseltäni ja tavoiltani. Ehkä minä olenkin. Ystäväni sanoo, että minut "voi tuntea tarpeeksi hyvn, että minun kanssani voi olla kaveri, mutta ei koskaan tarpeeksi, että minusta tietäisi kaiken." Toisin sanoen siis sitä, että en koskaan lakkaa yllättämästä.
Mutta ei siinä mitään, olen mielelläni sekopää. Silloin ei kukaan ihmettele, jos vaikka ryhtyy nauramaan kesken opetuksen, mitä minulle on käynyt joskus, myönnän. Mutta palatakseni harrastukseeni, sanojen keräilyyn, olen siinä tosiaankin vasta alkumetreillä, mutta olen saanut jo noin viisi sivua käytettyä. Ei, anteeksi, pyöristettynä seitsemän, joista neljä olen pyhittänyt Bob Dylanin lauluille Blowin' In The WInd ja The Times They Are A-Changin'. Kirjoitan siihen kirjaani myös erilaisia sivistyssanoja, lentäviä lauseita, vieraskielisiä lausahduksia ja muita sitaatteja.
Kirjani on musta, kovakantinen ja ruudullinen. Suosin lyijytäytekynää sen täyttämisessä. Laulut olen kirjoittanut sinne niiden sanoman takia, joiden säkeistöjä aion käyttää läpimurtoromaanissani sitaatteina.
Mitä mieltä te olette sanojen keräilystä? Onko se teistä kummallinen harrastus, vai luonnollinen siinä kuin postimerkkien tai autojen keräily, please leave comments.
No, joka tapauksessa, kun ilmotin asiasta koulutovereilleni, he pitivät minua sekopäänä. Eräskin tyttö sanoi, että: "[Minä], sinulta se ei ole ollenkaan outoa." Minua pidetäänkin koulussa outona, käyttäymiseltäni ja tavoiltani. Ehkä minä olenkin. Ystäväni sanoo, että minut "voi tuntea tarpeeksi hyvn, että minun kanssani voi olla kaveri, mutta ei koskaan tarpeeksi, että minusta tietäisi kaiken." Toisin sanoen siis sitä, että en koskaan lakkaa yllättämästä.
Mutta ei siinä mitään, olen mielelläni sekopää. Silloin ei kukaan ihmettele, jos vaikka ryhtyy nauramaan kesken opetuksen, mitä minulle on käynyt joskus, myönnän. Mutta palatakseni harrastukseeni, sanojen keräilyyn, olen siinä tosiaankin vasta alkumetreillä, mutta olen saanut jo noin viisi sivua käytettyä. Ei, anteeksi, pyöristettynä seitsemän, joista neljä olen pyhittänyt Bob Dylanin lauluille Blowin' In The WInd ja The Times They Are A-Changin'. Kirjoitan siihen kirjaani myös erilaisia sivistyssanoja, lentäviä lauseita, vieraskielisiä lausahduksia ja muita sitaatteja.
Kirjani on musta, kovakantinen ja ruudullinen. Suosin lyijytäytekynää sen täyttämisessä. Laulut olen kirjoittanut sinne niiden sanoman takia, joiden säkeistöjä aion käyttää läpimurtoromaanissani sitaatteina.
Mitä mieltä te olette sanojen keräilystä? Onko se teistä kummallinen harrastus, vai luonnollinen siinä kuin postimerkkien tai autojen keräily, please leave comments.
Uskonnoista
Minä kutsun itseäni ateistiksi. Sen lisäki olen eksistentialisti, agnostikko ja vaikka mitä muuta. Se on uskontoni. Minä uskon tieteeseen.
Ja sen takia minua ihmetyttää, ärsyttää ja huvittaa amerikkalaisten naiivius. Miten osa heistä voi väittää, että evoluutiota ei ole olemassa ja että Jumala on luonut maan seitsemässä päivässä? Tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. He ovat sulkeneet silmänsä siltä, mikä on totta ja elävät omassa utopiankaltaisessa kuplassaan.
Richard Dawkins on sanonut, että uskonnot ovat vahingollisia ihmisille. Minä voisin sanoa olevani hänen kanssaan paljolti samaa mieltä. Uskonnoista oikeastaan vain buddhalaisuus on ollut rauhallinen uskonto, joka on kaiken lisäksi eksistentialismin kanssa hyvin samantapainen perusajatukseltaan: elämä on mieletöntä/kärsimystä. Mutta kristinusko ja islam ovat aina olleet napit vastakkain. Ja entäs sitten puhe kärsimyksellä saavutetusta autuudesta? Missä Jumala oli, kun natsit tuhosivat Eurooppaa? Miten voidaan uskottavasti todistaa, että Jumala on olemassa, kun nykyään on olemassa evoluutioteoria ja kaikki muukin hieno tieteellinen selitys?
Joku saattaa ajatella minua uskonnon vastustajaksi, joka minä jossain määrin olenkin. Mutta älkää käsittäkö minua väärin. Minä uskon järkeen, tieteeseen ja itselleni tärkeisiin asioihin, mutta olen myös valmis hyväksymään Jumalan olemassaolon, jos se minulle vakuuttavasti todistetaan. Ennen sitä, minä kiellän Jumalan, tai ainakin olen neutraali.
Ja sen takia minua ihmetyttää, ärsyttää ja huvittaa amerikkalaisten naiivius. Miten osa heistä voi väittää, että evoluutiota ei ole olemassa ja että Jumala on luonut maan seitsemässä päivässä? Tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. He ovat sulkeneet silmänsä siltä, mikä on totta ja elävät omassa utopiankaltaisessa kuplassaan.
Richard Dawkins on sanonut, että uskonnot ovat vahingollisia ihmisille. Minä voisin sanoa olevani hänen kanssaan paljolti samaa mieltä. Uskonnoista oikeastaan vain buddhalaisuus on ollut rauhallinen uskonto, joka on kaiken lisäksi eksistentialismin kanssa hyvin samantapainen perusajatukseltaan: elämä on mieletöntä/kärsimystä. Mutta kristinusko ja islam ovat aina olleet napit vastakkain. Ja entäs sitten puhe kärsimyksellä saavutetusta autuudesta? Missä Jumala oli, kun natsit tuhosivat Eurooppaa? Miten voidaan uskottavasti todistaa, että Jumala on olemassa, kun nykyään on olemassa evoluutioteoria ja kaikki muukin hieno tieteellinen selitys?
Joku saattaa ajatella minua uskonnon vastustajaksi, joka minä jossain määrin olenkin. Mutta älkää käsittäkö minua väärin. Minä uskon järkeen, tieteeseen ja itselleni tärkeisiin asioihin, mutta olen myös valmis hyväksymään Jumalan olemassaolon, jos se minulle vakuuttavasti todistetaan. Ennen sitä, minä kiellän Jumalan, tai ainakin olen neutraali.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
