Uskonnoista

Minä kutsun itseäni ateistiksi. Sen lisäki olen eksistentialisti, agnostikko ja vaikka mitä muuta. Se on uskontoni. Minä uskon tieteeseen.

Ja sen takia minua ihmetyttää, ärsyttää ja huvittaa amerikkalaisten naiivius. Miten osa heistä voi väittää, että evoluutiota ei ole olemassa ja että Jumala on luonut maan seitsemässä päivässä? Tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. He ovat sulkeneet silmänsä siltä, mikä on totta ja elävät omassa utopiankaltaisessa kuplassaan.

Richard Dawkins on sanonut, että uskonnot ovat vahingollisia ihmisille. Minä voisin sanoa olevani hänen kanssaan paljolti samaa mieltä. Uskonnoista oikeastaan vain buddhalaisuus on ollut rauhallinen uskonto, joka on kaiken lisäksi eksistentialismin kanssa hyvin samantapainen perusajatukseltaan: elämä on mieletöntä/kärsimystä. Mutta kristinusko ja islam ovat aina olleet napit vastakkain. Ja entäs sitten puhe kärsimyksellä saavutetusta autuudesta? Missä Jumala oli, kun natsit tuhosivat Eurooppaa? Miten voidaan uskottavasti todistaa, että Jumala on olemassa, kun nykyään on olemassa evoluutioteoria ja kaikki muukin hieno tieteellinen selitys?

Joku saattaa ajatella minua uskonnon vastustajaksi, joka minä jossain määrin olenkin. Mutta älkää käsittäkö minua väärin. Minä uskon järkeen, tieteeseen ja itselleni tärkeisiin asioihin, mutta olen myös valmis hyväksymään Jumalan olemassaolon, jos se minulle vakuuttavasti todistetaan. Ennen sitä, minä kiellän Jumalan, tai ainakin olen neutraali.