Kirjoittamisesta

Kirjoitan pienoisromaania, Fachanilaista Odysseusta. Olen jo vähän aikaa suunnitellut tällaista kokeilevaa pienoisromaania, ja eilen kävin siihen käsiksi.

Tarina alkaa melko lailla James Joycen hengessä:

Komea, tynnyrinomainen Curys Vallinan tuli alas tähtitornistaan, kädessään tarjotin, jonka päälle oli aseteltu voileipiä, teetä, pekonia, munaa ja tuoremehua. Hän kuunteli radiolähetystä kaupungin kaiuttimista siunatessaan puutarhansa, hedelmättömät maat, kalpeat vuoret ja Suuren Reitin.

Mutta sen jälkeen se lähtee omille teilleen. Ponnistelin tarinaan kolmasosasivun mittaisen lauseen, sekin Joycelta apinoitu:

Tohtori Vallinanin palvelija oli Medinasta ryöstetty arabipoika Moussa, sulttaani Muhammad Kheir-al-Dinin nuorin ja vähäisin poika, Saharan Tuuleksi kutsuttu, äitinsä parhaana palvelijana tunnettu poika, joka nyt palveli arvoisaa historian, maantieteen ja geologian dosenttia, tohtori Vallinania, joka vapaa-aikanaan harrasti kirjallisuutta ja kasvitiedettä ja oli yksi Cardiffin liikkuvan kaivoskaupungin oppineimpia miehiä, ja joka aamu hän kuunteli Cardiffin suojelusjumalan, Wamukin messun, jonka toimitti kansalaisten korviin Royal Radio, ja sieltä kuului myös Moussan niin rakastamaa 1900-luvun rockmusiikkia, kuolemattomia nimiä, Queenia, Metallicaa, Janis Joplinia, oi mikä kaanon, ei sen veroista ollut edes rukouskutsu, jota hän ei ollut kuullut enää kolmeen vuoteen, voi kuinka hän kaipasikaan sitä viiden rukouksen säännöllisyyttä, joka oli täyttänyt kaksitoista vuotta hänen elämänsä jokaisen päivän, mutta se oli nyt loppu, voi mikä suru hänen sisimmässään kytikään, mutta hänen mielitiettynsä Anna ei saanut nähdä hänen kyyneliään, ei rakas Anna, sinä et saa nähdä minun itkevän, oi Anna, ja nyt on jatkettava tohtori Vallinanin palvelua, näkemiin taas, kohdataan tänä iltana, voi Anna.

Tämä pienoisromaani siis kertoo ihmisten elämästä scifistisessä Cardiffin kaivoskaupungissa yhden päivän ajan. Vuosi on muutama sata vuotta meidän ajastamme eteenpäin, mutta maisema on toisenlainen. Kaupungin tyyli on kuin Philip Reeven kirjoista matkittu, mutta ympäristö on kuin 1900-luvulla. Aivan niin kuin Joycen Odysseuksessa. Ja niin kuin Joycekin, ilmennän elämän monimuotoisuutta vaihtelemalla kirjoitustyyliä, näytelmätyylisestä kirjoituksesta asiatekstiseen.

Näin olen suunnitellut, ja lisää tulen kertomaan, kun olen saanut lisää kirjoitettua.